kristiina.ilander
Phi Phi -saaret
Phuketista suuntasimme uuden vuoden viettoon Krabin provinssiin kuuluville Phi Phi -saarille. Olimme varanneet netistä etukäteen matkan pienellä laivalla. Saarille pääsee speed boatilla tunnissa, mutta säästimme ja teimme matkaa kaksi tuntia.
Reissukoulu ja Tuomaksen etätyöt onnistuivat matkalla. Tuomas hankki kuukauden mittaisen puhelinliittymän Phuketin kentältä. Netin nopeutta riitti myös perheenjäsenille jaettavaksi. Siitä oli paljon iloa vaikkapa reittiohjeita kaupungilla tarkastellessa. Vaikka kaikissa majapaikoissamme oli wifi, se kantoi vain harvoin omiin huoneisiin asti.
Monet tekevät Phuketista päiväretken supersuositulle Phi Phi -saariin kuuluvalle Maya Baylle, jolla kuvattiin The Beach parikymmentä vuotta sitten. Tälle saarelle ei kuitenkaan saa majoittua eikä rannalla saa viipyä tuntia kauempaa.
Majoituimme siis sille toiselle Phi Phi -saarelle, Koh Phi Phi Donille. Saaret ovat kokonaan moottoriajoneuvottomia, mikä on ehdoton vetovoimatekijä, mutta monimutkaistaa käytännön asioita hieman. Pidemmät matkat taitetaan veneillä. Mekin saimme satamasta laukkuinemme pitkähäntävenekyydin majapaikkaamme. Perillä meitä odotti vuoren rinteeltä merelle katsovat bungalowit sekä ystävällinen henkilökunta.
Pieni ja sympaattinen Phi Phi Sunset Bay -niminen majapaikkamme tuntui täydelliseltä isojen hotellien ja Phuketin vanhan kaupungin ihmislaumojen jälkeen. Palvelujen vaatimattomuus ja vaihtoehtojen vähäisyys tuntui sekin luksukselta. Esimerkiksi se, että aamiaiseksi tuotiin aina kaksi palaa paahtoleipää ja munakas, tuntui rönsyilevien buffetpöytien jälkeen huojentavalta. Lapsetkin söivät huomattavasti paremmin, kun ei tarvinnut ryysiä muiden vieraiden kanssa vohveli-, hedelmä- ja kakkupisteillä.
Ensin olimme täysin myytyjä: viidakkoidylli bambumajassa merinäköalalla. Lisäksi majapaikan pitäjillä on arviolta kymmenen mustaa tai mustavalkoista kissaa, joita kutsumme kaikkia nimellä Mauri tai Kisu-Misu. Luonto tuli välillä turhankin lähelle Phi Phin majoissamme, kun apinat pyrkivä innokkaasti sisään.
Kylään johti kivien ja juurakon lomitse poukkoileva pikkupolku, jonka päässä odottivat kävelykujat ja hymyssä suin tervehtivät paikalliset kojuillansa.
Auringon laskettua Loh Dalum Bayn rannalla syttyy valot ja kaiuttimet sellaisella jyskeellä, että voisin kuvitella Ibizan jäävän toiseksi. Joka toisen rantabaarin edessä voi seurata tulishowtemppuja, jos korvat kestävät desipelit. Vaikka majoituksemme sijaitsi matkan päässä bilerannalta, jyske kantautui vettä pitkin yhtä tehokkaasti, kuin jos baarit olisivat sijainneet kymmenen metrin päässä. Luontoidyllimme päättyi joka ilta aika tarkkaan kello kahdeksan. En voinut olla ajattelematta viidakon eläimiä ja niiden luonnollista unirytmiä. Ehkä ne, niinkuin mekin parin ensimmäisen yön jälkeen, pystyvät sulkemaan korvansa ja nukkumaan.
Aamut aukesivat linnunlauluun ja sirkkojen siritykseen. Paikaltamme pääsi tekemään pikkuvaelluksen rantakallioiden yli läheiselle kirkasvetiselle pikkurannalle, joka osoittautui snorklausparatiisiksi. Lapsille mukaan ottamamme uimasukat (itse satuin löytämään loppukesästä jostain alesta Duukies-merkkiset) tulivat tarpeeseen röpelöisillä kivillä hypellessä.
Seuraavana päivänä lainasimme kajakit majalta ja meloimme reilun kilometrin vähän suuremmalle Nui-nimiselle rannalle. Aamulla luulee löytäneensä yksinäiseen paratiisin. Keskipäivään mennessä pitkähäntäveneitä alkaa olla parkissa hyvä rivi.
Olimme snorklailleet ja ihastelleet valkoista hiekkaa jonkin aikaa, kun Tuomas katosi viereisen kallioseinämän ja kivikon varjoon. Ajattelin, että oli löytynyt ehkä rauhallinen pissapaikka. Olikin löytynyt iso luola ja kalliojyrkänteiden väliin jäävä aukio, jonka keskellä kasvoi puu.
Harva jättää väliin Maya Bayn vieraillesssaan Phi Phi -saarilla. Se sijaitsee Koh Phi Phi Leillä, eli sillä asuttamattomalla saarella. Maya Baysta teki kuuluisan vuonna 2000 ilmestynyt elokuva The Beach. Turistilaumat jyräsivät paikkaa antaumuksella aina vuoteen 2018 asti, jolloin lahti suljettiin muutamaksi vuodeksi vierailijoilta, jotta vesistön ekosysteemi koralleineen saisi tilaisuuden elpyä.
Maya Bay avattiin vierailijoille uudestaan tänä vuonna melko kovan pääsymaksun ja tiukan kontrollin kera. Veneet jättävät vierailijat jonkin matkan päähän itse päänähtävyydestä: uskomattomasta valkohiekkaisesta, korkeiden kivien ympäröimästä rantaparatiisista. Vierailu saa kestää vain tunnin, rannalla ei saa uida, syödä eväitä tai levittää aurinkovoidetta.
Silti, lähimpään paikkaan, mistä on näkymä lahdelle ja missä rajoitukset päättyvät, on parkkeerattuna kymmeniä veneitä polttomoottoreineen ja aurinkovoiteilla marinoituine snorklaajineen.
Vuotemme vaihtui Phi Phillä. Emme olleet kertaakaan vielä varanneet pöytää emmekä ryntäilleet varaamaan uuden vuoden aatoksikaan. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut. Nyt harhailimme nälkäisinä pitkin rantaa ja satamaa, yritimme kuunnella
sekä lasten että omia toiveitamme ruoan suhteen ja lopulta menimme sinne, mikä näytti ihan ok:lta ja minne mahtui. Oma koktailini päätyi Iisakin eteen ja hänen moktailinsa minun eteeni. Huomasimme onneksi heti, mutta tarkkana saa olla, kun tilailee lapsille ja aikuisille samaan aikaan juomasekoituksia.
Lasten atariat ovat olleet varsin yksipuolisia ja vaikka esim. ihania, kypsiä hedelmiä on tarjolla joka paikassa ja todella halvalla, vain muutama niistä kelpaa. Yleensä päädymme tilaamaan paistetun riisin kasviksilla ja munalla, josta nuorempi sitten vielä koittaa tarkoin poimia kasvikset pois. Alun innostuksen jälkeen myös smoothiet maistuvat nihkeämmin. Tuore kookosvesi sentään menee yhä.
Phi Phillä kivaa tekemistä on myös kiivetä näköalapaikoille: view point 1, 2, 3 ja 4. Lapset jaksoivat jätskillä lahjoen kavuta kolmannelle näköalapisteelle. Välillä istuimme polun varrella kaikki omilla kivillämme murjottaen.
Koh Muk ja luolaparatiisi
Phi Philtä astuimme speed boatin kyytiin ja hyppäsimme Trangin provinssiin kuuluvan Koh Mukin kohdalla kyydistä. Matka kesti noin tunnin. Veneet operoivat Krabin ja Trangin saaristossa säännöllisesti ja monen lafkan pyörittämänä.
Opimme Mukille saavuttuamme, että paras tapa hankkia veneliput on ostaa paikalliselta matkanjärjestäjältä. Toisin kuin voisi kuvitella, netistä ostettuna ei saa ollenkaan parasta diiliä eikä varsinkaan parhaita neuvoja. Seuraavan venematkamme Mukilta Koh Lipelle ostimmekin paikallisen välittäjän kautta.
Ostimme samalta kaverilta myös paikallisen pitkähäntävenekuskin kyydittämän retken katsomaan saaren sykähdyttävintä nähtävyyttä, emeraldiluolaa.Kun saavuimme luolan suulle, veneessä apulaisena toimiva poika heitti meille pelastusliivit ja viittoili hyppäämään perässään veteen. Ei muuta kuin koko perhe perässä ja luolan kitaan.
Poika johdatti meidät uiden läpi pimeän luolatunnelin. Meitä aikuisiakin jännitti. Oppaamme otsalampun kiilassa näimme luolan seinämissä komeita tippukivimuodostelmia. Ja sitten päivänvaloa. Tunneli haarautui ja toinen haara johti ulos huimaavan korkeiden kallioiden ympäröimälle pienelle rannalle. Olimme niin aikaisin aamulla liikenteessä, että aurinko ei vielä paistanut rotkoon, mutta vältyimme myös ruuhkalta.
Täytyy sanoa, että jättäisin Phi Phi -saarten Maya Bayn ihmismassoineen ja tarkkaan määriteltyine vierailuaikoineen kokematta, jos näiden kahden välillä pitäisi valita. Koh Mukin emeraldiluola oli kokemus, joka meni syvälle.
Koh Mukilla meidät majoitti ihana vanhempi pariskunta, joiden Happy Place Bungalow -nimisessä paikassa oli neljä yksinkertaista, mutta siistiä bambumökkiä. Maksoimme kolmesta yöstä yhteensä n. 2000 bahtia, eli n. 60€. Miehellä on majapaikan vieressä puusepän paja, jossa hän sorvasi kookospuusta kaikkea mahdollista ja myi koruja, lusikoita ja lampunvarjostimia käsittämättömän halvalla.
On harmillista, ettei mukana voi kantaa juuri mitään ylimääräistä. Koruja ja muita pikkuruisia esineitä olemme ostaneet muutamia muistoksi ja paikallisten tueksi.
Takapihanamme oli tiheä mangrovetiheikkö, joka oli ihmettelyn arvoinen kokemus.
Koh Muk on hymyilevien, ystävällisten ihmisten saari, jossa tiet ovat niin pikkuruisia, että niillä mahtuu hädin tuskin ajamaan taksinakin toimivilla sivuvaunullisilla mopoilla. Paikalliset vaikuttavat aidosti ilahtuneilta kohdatessaan vierailijoita, varsinkin lapsia. Kylän lapset riemuitsivat nähdessään Oskarin ja Iisakin ja halusivat antaa läpyt. Meidän lapsia ilahdutti eniten, jälleen kerran, lukuisat kissat, joista thaimaalaiset todellakin tuntuvat pitävän. Myös koiria on paljon sekä lintuja lemmikkinä, valitettavasti pieniin häkkeihin suljettuna ja jalasta teljettynä.
Majapaikan viereinen, erinomainen kalaravintola oli pariskunnan sukulaisen pyörittämä ja aterioituamme siellä kahdesti, kysyimme saisiko Oskar kokeilla perinteisen thaimaalaisen banaaniletun tekemistä. Sopihan se. Pyykkien pesettäminen onnistui ystävällisellä ravintoloitsijalla myös. Sekin on muuten isoa juhlaa, että ei tarvitse, eikä voi, pyykätä.
Koh Mukilla majoituksesta saa maksaa keskimäärin melko paljon (oma paikkamme oli löytö), mutta ruoka on edullista verrattuna edellisiin kohteisiimme. Perushyvän aterian neljälle saa ravintolasta n. 500 bahtin, eli n. 15€ hintaan. Monipuolisen, alkupalat ja useamman juoman sisältämän aterian saa n. 1000 bahtin hintaan. Vahva suositus Sea Beach -ravintolalle, jolta voi myös ihailla auringonlaskua merelle.
Vaikka thairuoka on ihanaa, aamupalalle kaipaisi välillä jotain muuta, kuin munakasta, riisiä tai nuudeleita. Löysimme kahvilan, jonka annista nautimme jokaisena Muk-aamunamme. Miss Island Bakery, joka oman arvaukseni mukaan on länkkärin perustama, toi kaivattua vaihtelua kaura- ja chiapuuron, jogurtin ja avokado- sekä muiden herkkuleipien muodossa.
Yhdeksi päiväksi vuokrasimme kaksi mopoa. Yhden vuokra vuorokaudeksi oli 250 bahtia (7-8€) ja hinta sisälsi bensat. Kypäriä ei saarella olla varmaan nähtykään, mutta kylän pikkuruisilla teillä, jotka ovat paikoin pehmeää hiekkaa, vauhti on lohdullisen hidasta. Verrattuna siihen, että paikallisia mahtuu usein koko perheellinen (2 aikuista ja 2 lasta) mopon selkään, menomme oli varsin turvallista.
Ajoimme mopot mm. vanhalle, hylätylle kumitehtaalle, josta jatkoimme viiidakkopolkua ylös komeaa vuorenrinnettä näköalapaikalle. Välillä tarvittiin avuksi sidottujen köysien apua. Pientä valitusta kuultiin taas perheen lyhimpien suunnalta hikisestä kipuamisesta, mutta näköala sai huonon tuulen unohtumaan.
Huipulla oli jäänteet baarista, jonka elämä oli pysähtynyt terasilla haamuilevan seinäkalenterin mukaan helmikuuhun 2020. Covid.
Iisak ja Oskar löytävät Maureja ja Kisu-Misuja kaikkialta minne menemme. Kissoja on Thaimaassa niin paljon, että niitä on turha edes yrittää häätää ravintolan nurkista, pöytien alta tai usein myös pöytien päältä. Paikalliset suhtautuvat niihin todella lempeästi. Osalla on kaulapanta ja osalla ei, toisilla puuttuu pala korvasta, toisilla häntä. Kaikki hengailevat samoilla mestoilla.
Koh Lipe
Merimatkamme jatkui Mukista Lipelle, joka kuuluu myös Trangiin. Yhteysaluksia saa usein odotella ja ne ovat täyteen buukattuja. Kun laiturista lähdetään, speed boat todellakin menee kovaa ja meno on töyssyistä. Noin kahden tunnin ja aika monen koska ollaan perillä -kysymyksen jälkeen nousimme Lipen vilkkaalle Pataya-rannalle. Täytyy silti kiitellä, että lapset ovat yllättävästikin jaksaneet matkustusta ja tekemättä olemista. Kännykkäpelejä kaivetaan esiin vain “hätätilanteissa”.
Pataya on hieno, pitkä ranta, jolle kaikki saarelle matkustavat saapuvat. Rannan ovat vallanneet pitkähäntäveneet ja ravintolat.
Rantaelämään houkuttelevia pätkiä löytyy onneksi paljon ympäri saarta. Saaren vastakkaisella puolella Sunrise Beachiksi nimetty valkoinen ranta on upea. Rannalle on parkkeerannut joitain merinäköalamajoja ja rentoja ravintoloita. Kyllä, haaveilimme bungalowista, jonka ovet aukeavat nousevan auringon merelle ja tsekkailimme hintoja. Osa mahdottomia, osa ok, jos vain olisimme osanneet sijoittaa halvemmat majat sinne Phuketin päähän ja kalleimmat esim. Lipelle. Mikä jälkiviisaana olisi ollut parasta.
Majapaikkamme, thaityyliin rakennettu mökki, sijaitsi Pattaya-rannalla ja kaikki vaikutti olevan kutakuinkin täydellistä. Kunnes tuli nukkumaanmenoaika ja rannan baarit käänsivät volumet täysille. Phi Phi -ilmiö toistui taas ja makasimme trancen sävyisessä koiranunessa pikkutunneille. Soittolistat toistuvat illasta toiseen samana. Lipelle meneville vinkiksi siis: jos et aio reivata läpi yötä, saaren itäpuolella on varsin rauhallista iltaelämän suhteen, vaikka sieltäkin löytyy joitain tunnelmallisia illanviettopaikkoja. Varmasti myös länsipuolelta, kunhan välttää Pattayaa.
Rauhallisempaa hengailua ja upeita auringonlaskuja löytää myös Sunset Beachiltä, jonne laumat kerääntyvät katsomaan jokailtaista ihmettä.
Lipe on selvästi kallein näkemistämme saarista. On silti edelleen mahdollista löytää syömistä budjetilla ja vaihtoehtoja löytyy loputtomiin ravintoloista katukojuihin. Vaikka ruoka on Thaimaassa halpaa ja olemme yrittäneet käydä pääosin edullisissa ravintoloissa tai katukojuilla, yllätyimme siitä, miten paljon rahaa päivittäin kuluu. Kun jokaisen aterian ostaa valmiina, kuluu rahaa paljon verrattuna siihen, että ostaa raaka-aineet itse ja kokkaa. Puhumattakaan siitä, että normiarkena lapset syövät koulussa ja päiväkodissa.
Parasta, mitä pääsimme kokemaan Koh Lipellä oli kajakin ja snorklausvälineiden vuokraaminen Sunrise-rannalta ja melominen läheiseen pikkusaareen, jolla oli kaksi pientä, hienoa rantaa. Vesi on uskomattoman kirkasta ja turkoosina hohtavaa ja värikkäiden kalojen ja korallien bongaus taattua, kun vain dippaa pään veteen. Lapsille hankimme omat välineet snorklaamiseen, koska vuokratamineista tuskin löytyisi sopivan kokoisia. Pelastusliivejä ei ole myöskään aina saatavilla kajakkivuokraajalta, varsinkaan lapsille sopivia.
Snorklaaminen on ehkä parasta, mitä olemme koko perhe yhdessä kokeneet tällä matkalla. Välillä jännittää varoitukset meduusoista, rauskuista ja merisiileistä. Kohtaamiset ovat silti melko harvinaisia kahden ensimmäisen kanssa ja vaikka merisiilejä näkee lähes aina snorklatessa, ovat ne melko syvällä ja kiinnittyneinä kiviin.
Valkohiekkaisista rantaparatiiseistä on tullut lapsille niin jokapäiväisiä, että välillä kuuluu kyllästyneitä kommentteja, kun pakkaamme Tuomaksen kanssa uimatamineita kassiin. Usein heille mieluisinta toimintaa näyttäisi olevan majapaikassa häröily ja me Tuomaksen kanssa yritämme suoda heille sellaisiakin ”koti”-hetkiä. Vaikka tuntuukin siltä, että jokainen hetki pitäisi viettää kiinni siinä kaikessa upeassa, mikä on jalkojemme tai pitkähäntäveneen ulottuvilla.
Yhden päivän vietimme pitkähäntävenekuskin kyydissä Tarutaon kansallispuistoaarteilta toiselle hypellen ja snorklaillen toinen toistaan hienommissa vesissä. Suojelualueeseen kuuluu mm. Upeita hiekkarantoja ja saari, jonka kärki on täynnä pyöreäksi hioutuneita hienoja kiviä.
Saarelle kerrotaan olevan langetettu kirous, jonka mukaan sille, joka poimii kiven mukaansa, koituu loppuelämäksi harmia ja onnettomuutta. Emme halunneet ottaa riskiä.Retkipakettiimme kuului myös lounas, jonka saimme purkkeihin pakattuna ja nautittavaksi eräällä uskomattomalla biitsillä. Retki kustansi 1700 bahtia (n. 45€).
Yhtenä Koh Lipellä viettämistämme päivistä pääsimme poliisin kyytiin. Oskar kadotti puhelimensa ja mysteeriä selvittämään lähti Pooh Bar -nimisen kahvilan pitäjä sekä kaksi turistipoliisia. Sain jäljitysapin avulla puhelimen kartalle, jonka perusteella lähdimme villiin takaa-ajoon mopon sivuvaunussa. Minä ja Oska istuimme poliisin kanssa vaunussa, joku paikallinen oli kuskina ja toinen poliisi seurasi perässä omalla mopollaan. Vieressämme istuva poliisi seurasi puhelimellani näkyvästä kartasta Oskarin puhelinta, joka oli koko ajan liikkeessä. Aika monen pysähdyksen ja paikallisten jututtamisen jälkeen luoksemme ajoi nainen mopolla ja hänen käsilaukustaan Oskarin puhelin sitten ojennettiin meille. No questions, hyvä kun löytyi. Poliisit halusivat ottaa kuvan onnellisesta lopusta, joka julkaistiin Tourist Police -toimiston facebook-sivuilla.
Kun Lipen aikamme oli täynnä, hyppäsimme jälleen veneen kyytiin. Tällä kertaa passimme tarkastettiin, koska olimme ylittämässä Thaimaan ja Malesian rajaa.
Lähtöjärjestelyt suijuivat kuitenkin hyvin ja vauhdilla. Virkailijat halusivat varmistaa maasta poistumisemme ottamalle passimme talteen ja toimittamalla ne itse veneeseen. Passien luovuttaminen toisten käsiin tuntuu aina vähän arveluttavalta, mutta hienosti saimme ne takaisin veneen kyydissä.
Langkawi on vain tunnin speed boat -matkan päässä Lipeltä. Malesian puolella oli tietenkin oma passintarkastus. Olimme varanneet Langkawilta vain yhden yön, jonka jälkeen 10.1. siirtyisimme kentälle ja Kuala Lumpurin jatkoyhteyden kautta Sri Lankalle.
Kärsimme Tuomaksen kanssa Thaimaa-vieroitusoireita. Langkawin isot tiet, autot, kaikki tuntui lattealta. Kaipasimme thaimaalaista häsläämistä, huumorintajua, kotoisuutta, saarten idylliä ja sitä, että kaikki tuntui aina järjestyvän jollain omituisella tavalla. Toivoimme Sri Lankan korjaavan onttoudentunnetta.
Langkawilla tapasimme rannalla kanadalaisen lapsiperheen. He kertoivat reissaavansa lähes jatkuvasti ja kun kysyimme, miten se on mahdollista, kertoivat he lastensa käyvän pysyvästi kotikoulua. He asuvat Quepecissä yhteisössä, jonka kaikki lapset ovat kotiopetuksessa. Jännittävää tavata ihmisiä, jotka ovat järjestäneet elämänsä täysin eri systeemin varaan, kuin mitä pidämme itsestäänselvyytenä. Monta kysymystä lasten jatkokoulutuksesta ym. kohtaaminen herätti pohtimaan.
Vinkkejä Thaimaan saarihyppelyyn
Aluksi: En ole Thaimaa-asiantuntija. Olimme mieheni ja vanhimmat lapseni kanssa nyt toista kertaa maaassa. Olemme nähneet vain pienen palan maan rikasta kirjoa, josta iso osa oli vilkkaan turismin aluetta. Seuraavaksi annan vinkkejä Phuketin, Krabin ja Trangin saarille matkustamiseen omien kokemusten ja havaintojen pohjalta. Vinkkaa minulle kommentteihin, jos sinulla tulee mieleen muuta hyvää mainittavaa tai kysyttävää Krabin tai Trangin alueella matkustamisesta.
Matkustaminen saarten välillä
Phuketin, Krabin ja Trangin saarten välillä liikennöi vilkas liuta yrittäjiä pikkulaivoista isoihin ja pienempiin pikaveneisiin. Palveluntarjoajien välillä ei näyttäisi olevan merkittäviä eroja. Matkat voi varata netistä esim. direcferries.com -sivuilta, mutta tilaisuuden tullen ne kannattaa varata paikalliselta matkanvälittäjältä. Konsepti voi kuulostaa juuri siltä, miltä se meistäkin ensin vaikutti: tokihan välittäjä ottaa aina välistä oman osuutensa, jolloin asiakkaan maksama hinta on väistämättä kalliimpi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan välittäjät ovat sopineet matkanjärjestäjien kanssa ihan omia diilejä, joista voi sitten vielä tinkiä.
Aivan viime hetkeen matkan ostamista ei kuitenkaan kannata jättää, koska veneet ovat yleensä täyteen buukattuja. Mitään huviristeilyä ei siis kannata odottaa. Kerran vene oli niin täyteen ahdettu, että aloimme jo silmäillä, että kaikkien perheenjäsenten kohdalla oli varmasti oranssit liivit. Yleisesti ottaen silti olo on ollut luottavainen ja turvallinen.
Yhteysalusten odotteluun kannattaa varautua kärsivällisyydellä, koska aikataulut saattavat venyä. Varaa aina mukaan keksejä tms. odotteluun jos olet matkassa lasten kanssa. Kun laiturista lähdetään, speed boat todellakin menee kovaa ja meno on töyssyistä. Matkalaukut kasataan yhteen pinoon veneen henkilökunnan puolesta ja ne löytävät yleensä takaisin omistajalleen. Pari turhautunutta matjustajaa näimme myös, joiden laukkua ei ainakaan heti tavoitettu määränpäässä, joten kaikki tärkeä ja arvokas kannattaa pitää tiukasti mukana.
Paikallisten kanssa toimiminen
Sawadee kha (lausu sawade kaa), sanoo nainen tervehtiessään ja sawadee kap, sanoo mies. Kiitä itseäsi nuorempia sanomalla kop khun tai kop khun kha (pitkään A:ta venyttäen), jos olet nainen ja haluat erityisesti kiittää, tai jos kiität itseäsi vanhempia. Miehet sanovat kop khun kap. Saat vielä tavallistakin parempaa palvelua, kun opettelet nämä. Jos et muista sanoja, liitä kätesi maailmankuuluun kiitoksen eleeseen.
Pääsääntöisesti thaimaalaisten kanssa asioiminen on kokemuksemme mukaan mukavaa ja reilua eikä turistilta yritetä ensitöiksi pyytää triplahintaa. Vilkkaan turismin alueilla hinnat ovat aika korkeita muutenkin thaimaalaisen mittapuun mukaan. Se tarkoittaa mutulla, että eläminen maksaa noin kolmasosan Suomen hintatasosta. Hinnassa on usein kuitenkin pieni neuvotteluvara, jota ei kannata jättää tinkaamatta.
Tipata voi ja paljon tippailimmekin, jos olimme tyytyväisiä, keskimäärin 10%. Toisaalta tippaamattakin saa kutsun tulla ravintolaan uudestaan. Erityisesti pienten majapaikkojen pienipalkkaisille siivoajille sekä laukku- ja venepojille halusimme jättää jotain ylimääräistä.
Thaimaalaiset haluavat aina auttaa. Ja tietää. Kun kysyt jonkun paikan sijaintia, saat varmasri ohjeet, vaikka opas ei tietäisikään. Thaimaalaiset hämmentyvät epäystävällisestä käytöksestä, ilmoittavat itse negatiiviset asiatkin hymyssä suin, ei-sanaa vältellen ja odottavat meidän tekevän samoin. Tietenkin korkean turismin paikoissa länkkäreiden oikkuihin on totuttu.
Kysy kauniisti, niin kaikki järjestyy ja onnistuu ja vieläpä sovittuun aikatauluun.
Lopuksi Thaimaassa asuneen serkkuni paras vinkki: Tilaa aina iso Chang! Pieni on liian pieni 😉
(Kasvis)ruokailijana Thaimaassa
Jos tilaat kasvisruokaa, varaudu siihen, että lautaselta löytyy usein vähintään kananmunaa. Eräässä hotellissa oli aamupalamenussa kaurapuuroa, Oskarin suosikkia. Tästä innostuneina tilasimme lapselle annoksen. Puuro sisälsi kanaa. Periaatteessa thaimaalaisen keittiön parissa pärjää silti mainiosti vegaaninakin, kaikki annokset ovat hyviä ilman lihalisuketta ja lähes joka paikasta löytyy myös tofua.
Kuten Aasiassa yleensä, myös Thaimaassa tykätään lisätä chiliä vähän kaikkeen. Mai phet ja kerrot ymmärrettävästi tarjoilijalle, että haluat annoksesi (tai lapsen annoksen) mietona. Opin tämän oivan sanan myös serkkuni thai-koulutuksessa.
Oletko bilelomalla?
Jos et, ole tarkkana minne majoitut. Se hämmentävän hyvällä hinta-laatusuhteella varustetty vaihtoehto saattaa olla halpa siksi, että se sijaitsee kylän kuumimman baarin naapurissassa, pahimmassa tapauksessa viiden. Thaimaassa musiikki laitetaan täysille ja jos kyse on yökerhosta… Voit vain kuvitella. Koita googlettaa kommentteja saarten eri osista ja menosta ennen varaamista. Jos et toivo pysyväsi hereillä aamuviiteen, siis.
Varaa se unelmien bungalow rannalla. Vaikka se maksaa enemmän kuin se, joka on vain lyhyen kävelymatkan päässä rannasta tai tien toisella puolella. Se ei ole sama. Kadut kuitenkin paikan päällä, kun et käyttänyt sitä muutamaa kymppiä enemmän.
Todella edullisiakin vaihtoehtoja löytyy suoraan rannalta ja yleinen siisteystaso vaikuttaisi olevan todella hyvä. Kaikissa, myös edullisimmissa majoitusvaihtoehdoissamme on ollut viimeisen päälle puhdasta.
Matkatavaroista
Jos mitään erityistarpeita ei ole, perheen pitäisi pärjätä viikko hyvin käsimatkatavaroin: yksi cabin-laukku ja yksi reppu per nenä. Thaimaassa pesupalvelu toimii tehokkaasti ja on halpaa. Varaa mukaan käsiapteekki. Meidän apteekista voit lukea postauksessa: Rakastettu ja parjattu Phuket. Lisäisin sinne vielä matkapahoinvointilääkkeen, jos on herkkiä matkassa.
Elämisen kokonaiskustannukset
Vaikka ruoka ja ravintolassa syöminen on Thaimaassa halpaa, kuluu rahaa silti paljon niin ruokaan, juomaan kuin smootheihin ja välipaloihin, kun mahdollisuutta tai halua omaan kokkailuun ei ole. Tietysti myös turistien suosimat alueet ovat kalleimpia eikä aina tule valittua sitä halvinta vaihtoehtoa.
Kävele rohkeasti kelmeän näköisiin paikallisten täyttämiin ruokaloihin, joissa on muovipöydät ja jotka on valaistu loisteputkin. Ruoka on todennäköisesti vähintään yhtä hyvää kuin siinä tummalla sorvipuulla stailatussa ravintolassa, jonka jokaisella pöydällä palaa lyhty. Välillä täytyy kuitenkin mennä näihin jälkimmäisiin hoitamaan valoallergisen sielua.
Laskimme, että Thaimaahan upposi kolmessa viikossa n. 5000 € (lennot eivät kuulu laskuun mukaan), mikä oli reilusti enemmän, kuin olimme arvioineet. Hotelleihin, venematkoihin ja järjestettyihin retkiin meni tietenkin isommat summat. Muuten emme ostaneet juuri muuta kuin ruokaa ja juomaa. Satunnaiset pienet matkamuisto- tai T-paitaostokset eivät paljoakaan kokonaisbudjettia heilauttaneet.
Lopuksi
Nauti thaimalaisesta elämänilosta, hymyile ja usko, että kaikki järjestyy.
