kristiina.ilanderMatkamme ensimmäinen varsinainen etappi oli Phuket, jonne saavuimme 16. joukukuuta. Minulla oli varauksia Thaimaan supersuositun lomapaikan suhteen, mutta käytännön asiat, kuten hinta, toivat meidät kuitenkin saarelle. Vaikka tavoitteemme oli majoittua vähän vähemmän tallatuille mestoille, tietty määrä palveluita lähietäisyydellä veti puoleensa, koska olemme matkassa lasten kanssa. Olimme varautuneet viettämään Thaimaassa vajaat neljä viikkoa, ensimmäiset pari phuketissa ja sitten saarihyppelyä Krabin ja Trangin saaristossa aina Malesiaan asti.
Thaimaalainen hymy
Ensimmäinen kohteemme Karon-rannan eteläpää valikoitui alueen suhteellisen rauhallisuuden lisäksi hotellin mahtavien liukumäkien perusteella. Lapset hymyilivät. Karonin kolme kilometriä pitkältä rannalta löytyy täysin tyhjiäkin spotteja rauhaa kaipaavalle. Lapsia viihdytti erityisesti vaalean rantahiekan pakkaslumimainen narskunta.
On kiinnostavaa keräillä eri kulttuureista tulevien ihmisten odotuksia unelmien lomapaikan suhteen. Olen pitäny selvänä, että tokihan kaikki yli kolmekymppiset valitsevat sen vähemmän tungos- tai tunnetun kohteen, jos vain tietävät valita. Juttelimme hotellin allasbaarissa australialaisen perheenisän ja -äidin kanssa, jotka olivat ilman muuta sitä mieltä, että jos olisivat ilman lapsia liikenteessä, Phuketin vilkkain Patong-ranta olisi the place. Sure. That’s where you want to be.
Rajut sateet aiheuttivat hiljattain Phuketin saarella pahoja tulvia ja maanvyörymiä ja tiet olivat monin paikoin poikki vielä kuukausi sitten. Jos emme olisi nähneet tapahtumia Suomen uutisista, olisimme autuaan tietämättömiä tapahtumista. Paikalliset jatkavat arkea hymyssä suin. Vuonna 2004 tsunamin aiheuttamasta onnettomuudesta muistuttaa ranta-alueille pystytetyt Tsunami risk zone -pylväät ja evakuointiopasteet.
Ihmisten ystävällisyys on ehdoton vetovoimatekijä Thaimaassa. Vaikka tiedämme, että kohteliaat sanat ja hymy on osa kaupankäyntiä, on sillä silti suuri merkitys. Erityisesti lapset saavat hellää huomiota, hymyjä ja kosketuksia. Tämä hämmensi alussa ainakin nuorempaa Iisakia, jolla ei ole vielä yhtä paljon matkakosketusta kuin isoveljellään. Meidän lasten ujous ja epäsosiaalisuus taas hämmentänee paikallisia.
Ruokaa lapsille
Syömistilanteet aiheuttavat kotonakin vänkäämistä, mutta kun menussa ei ole muita kuin thaivaihtoehtoja, on tilanne uudella tasolla. Ensimmäisenä väsyneenä iltana, kun minä ja Tuomas riemuitsimme halvoista morning glory- ja tom yum -annoksistamme, uupuneille lapsille phat thain tyrkyttäminen oli nyt liikaa. Poistuimme paikalta kiukutellen ja huonotuulisina.
Seuraavana päivänä, levännein aistein, molemmille lapsille alkoi löytyä vaihtoehtoja: vanhemmalle paistettu riisi munalla ja kasviksilla, nuoremmalle kevätrullat. Näistä tulikin kestosuosikit, joilla mentiin monta päivää putkeen. Visualistina ja vääränlaiselle valaistukselle allergisena istuisin mielelläni harkitusti sisustetussa ympäristössä, mutta yleinen ravintolasääntö pätee myös täällä. Kun tinkii ruokapaikan stailauksesta, säästää loppulaskun hinnassa, mutta yleensä ei laadussa.
Kissabaari
Muistan, kun Suomessa keskustelimme lasten kanssa siitä, onko Thaimaassa kissoja ja välittömästi mieleeni tuli varoittaa jo ennalta koskemasta thaimaalaisiin kissoihin ja koiriin, apinoista puhumattakaan, koska valtaosa niistä tulisi olemaan kulkueläimiä.
Sata metriä hotelliltamme Hot Shot -baarin iloisella omistajalla oli kissoja, jotka nukkuivat yleensä pesissään baaritiskillä. Kissat taatusti jakavat asiakaskuntaa. Mies kertoi, että paikallisilla on myös varauksia varsinkin hänen mustien kissojensa suhteen, koska usko niiden epäonnea tuovaan läsnäoloon elää tiukassa. Meistä hän sai heti vakioasiakkaita, kun lapset parantelivat Kisu-Misu- ja Mauri-ikäväänsä.
Matkustaessa ilahdun, kun kohtaan asioita, jotka olisivat kotimaassa täysin mahdottomia, koska säännöt ja hygieniapassi ja sitäjatätä. Kun Iisak jakoi jätskiään kissanpennun kanssa, ylittyi kuitenkin oma rajani.
Pakkaamista ja pyykkäämistä
Koska olemme reissussa yli neljä kuukautta, ja varsinkin koska olemme matkassa pelkin käsimatkatavaroin, pyykkien hoitaminen on säännöllinen osa matkantekoa. Onneksi se on Thaimaassa halpaa ja monet putiikit tarjoavat pesupalvelua kuivauksen ja silityksen kera. Pyykit tulevat jämptisti laskostettuna ja voimakkaan huuhteluaineen hajustamina.
Miten sitten olemme tulleet toimeen mukaan ottamillamme vaatteilla? Tuomas valittaa, että tuli otettua liikaa mukaan: Kevyt kuoritakki, viisi T-paitaa, neljät shortsit, siistimmät pitkät housut, viidet kalsarit, muutamat sukat, kahdet uikkarit ja varvassandaalit. Trekkaushousut, pitkähihainen ja lenkkarit kulkevat päällä lentäessä.
Oskarille pakattiin suurin piirtein samalla logiikalla kuin isälleen, ja homma tuntuu toimivan. Iisak on tarkka tyylistään eikä suostunut pakkaamaan laukkuunsa ainoatakaan lyhythihaista tai -lahkeista. Thaimaan ilmasto sai hänet taipumaan T-paitakaupoille, mutta pitkistä housuista hän ei luovu.
Minulla on liian vähän vaatteita mukana. Luotin siihen, että kyllä vastaan tulee. Toistaiseksi olen saanut hankittua vain kakkosbikinit tarvelistalta ja sekin oli runsauden- ja laatupulan sekä innokkaiden myyjien vuoksi tuskan takana. Ensimmäisellä yrityskerralla luovutin kolmen putiikin jälkeen ja palasin hotellille tyhjin käsin. Seuraavaa päivää varten minulla oli suunnitelma: Valitsen kaupan, jossa on suppein valikoima. Menetelmä toimi.
Pääpuitteiltaan pakkaamislogiikkamme toimii. Kaikilla on mukana vaatteet 5-7 päiväksi, lenkkarit, varvastossut, kahdet uikkarit, lipallinen tai lierillinen päähine, trekkaushousut, vettä hylkivä kuoritakki ja tilaa vievimmät pitkähihaiset ja -lahkeiset lentovaatteiksi. Lisäksi jokaiselle on rantapyyhe ja muutama huivi, joita voi käyttää aurinkosuojana, piknikalustana tai rantamekkona.
Matka-apteekki
Varauduimme reissuun pienen kotiapteekin kera. Siihen kuuluu maitohappotabletteja ibuprofeiinia, nenää avaava suihke, pihkasalvaa, laastareita ja sidetarpeita sekä rasvalappuja palovammojen varalle. Trooppisessa ilmastossa pienikin palovamma märkii helposti ja voi olla hankala hoitaa.
Varauduimme siihen, että vähintään yhdellä ja todennäköisesti jokaisella perheenjäsenellä menee maha löysälle jossain vaiheessa ja ostimme apteekista elektrolyyttejä sisältävää jauhetta sekä precosaa. Ripulin pitkittyessä ajattelimme, että on hyvä olla hätäapua kiinteyttävästä lääkkeestä. Lääkäri suostui kirjoittamaan meille mukaan myös antibioottikuurin pahimpien bakteerien tai loisten aiheuttamiin ripuleihin, jonka aloittamista ei kuitenkaan saa päättää ilman etäaikaa lääkärin kanssa.
Haluaisitko syntyä uudelleen?
Karonin vieressä vuoren huipulla kohoaa valkoinen Buddha. Kyseessä on vuonna 2004 valmistunut valtava temppeli, joka on verhoiltu marmorilla. Sinne oli päästävä. Matkan voi hoitaa taksilla puolessa tunnissa, tai nousemalla lyhyen, vain muutaman kilometrin vaelluksen jyrkkää vuorenrinnettä Karon-rannan eteläpäästä. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon kului lasten kanssa noin tunti. Ja paljon hikeä ja valitusta.
Vaelluksella saattoi ihailla ympäröivän viidakon vehreyttä; banaanipuita, erikoisia perhosia, metallivihreän hohtoisia koppakuoriaisia ja linnunlaulua. Lähempänä huippua kuuntelimme bamburunkojen kalkatusta ja ihmettelimme kumipuuviljelmää. Luonnon kumia, eli lateksia kerätään runkoon työnnetyn pillin kautta, vähän kuin mahlaa koivusta, joka sitten valuu pillin alle kiinnitetttyyn kuppiin ja jähmettyy valkoiseksi massaksi.
Iso Buddha on iso turistikohde organisoituine sisäänajoineen, parkkipaikkoineen, portteineen ja myyntikojuineen. Sisäänpääsymaksua alueelle ei kuitenkaan ole. Näky on vaikuttava. Suurelta osin lahjoitusvaroin rakennettu temppeli sijaitsee vuoren korkeimmalla kohdalla. En muista milloin olisin nähnyt viimeisen sadan vuoden sisällä rakennettua rakennusta, johon olisi panostettu samalla tavoin. Temppeliin pääsee sisälle ja ainakin nyt siellä oli menossa meditaatioharjoitus, johon myös muutama turistioletettu oli liittynyt.
Lapsia kiinnosti erityisesti normaalimpaa mittakaavaa noudattavat jumal- ja buddhaveistokset temppelin ympärillä ja lahjoittivat kolikon suosikeilleen. Yllättävästi lapset jaksoivat keskittyä kuuntelemaan ja kyselemään tauluista, joissa kerrottiin Siddhartha Gautaman kymmenestä elämästä ennen buddhaksi tuloaan. Jälleensyntymistä ollaan pohdittu tämän jälkeen. Oskar on miettinyt, olisiko parempi olla syntymättä uudelleen, kun ei tiedä miksi ötökäksi sitä seuraavaksi syntyisi.
Katan yllättävä rantaidylli
Miten niin ihana ranta, kuin Kata on voinut säilyä massojen kosketukselta? Katan kylä ja ranta ovat toki täynnä elämää, mutta sopivalla tavalla. Rannan vierestä ostimme ehkä parhaat ikinä mango sticky -riisit, kookos- ja mangosmoothiet ja banaaniletut.
Ranta on jätetty vapaaksi maksullisista aurinkotuoleista eikä siellä ole porukkaa pienehköstä koostaan huolimatta tungokseksi asti. Täällä saa napattua sen thaimaalaisen rantaidyllikuvan, jossa taustalla kelluu muutama pitkähäntävene. Veneen kyytiin voi hypätä vaikkapa Katalta ja tehdä päiväretken lähistön rannikkokohteisiin.
Siirsimme muutaman kerran pyyheleiriämme nousuveden kiriessä lähes silmissä. Se peitti alleen myös pikkuruisten rapujen hiekkaan piirtämät kauniit kuviot.
Nai Thon ja banaaniranta
Seuraava kiinnekohtamme Phuketissa oli pohjoisemmassa sijaitseva Nai Thon. Taksikuskilla ei ollut hajuakaan kohteestamme. Tuomaksen opastaessa google mapsista reittiä, löysimme väärien käännösten ja kumpuilevan metsän läpi kiemurtelevan tien päästä paratiisimme. Khop khun kha.
Nai Thon-ranta on upea. Tältäkään rannalta on turha hakea aurinkotuolien ja stailattujen rantabaarien kaltaisia palveluita. Hierontaa tarjoava ja surffilautoja vuokraava yrittäjä ovat leiriytyneet rannalle sulassa sovussa kulkukoirien kanssa. Itse asiassa emme ole varmoja, ovatko koirat lemmikkejä vai kulkureita, koska ne saavat hengailla ja torkkua paikallisten kojujen kulmilla kaikessa rauhassa ja vaikuttavat kylläisiltä ja hyvävointisilta. Lisäksi ne pysyvät poissa ihmisten pyyheleireistä ja uskoisin (ainakin toivoisin), että ne paskantavat puskiin rannan syrjässä.
Hotellimme lisäksi kylässä on jokunen muu majoituslaitos, muutamia ravintoloita, turistielintarvikkeita myyvä kauppa sekä hierontapalveluita. Tien varteen parkkeeraa joka päivä letka ruoka-, hedelmä- ja vaatemyyjiä. Tienvarsikauppiaista tulikin pääasiallinen ravitsijamme. Perinteisten suolaisten thairuokien lisäksi kadulta saa myös banaanilettuja, jotka paistetaan isolla teräspannulla, ladotaan makeat tai suolaiset täytteet päälle ja käännellään reunat ylös. Ja tietenkin smootheja ja kookoksia! Siis pillillä vettä nuoresta kookoksesta.
Ekoja kertoja ruokia tilatessa, erityisesti raaoista aineksista tehtyjä, mielessä kävi varoittelut mahataudeista, mutta sitten asiaa ei jaksanut miettiä enempää.
Vasten todennäköisyyttä, Tuomas pääsi sittenkin surffaamaan. Nai Thonilla oli muutamana päivänä juuri sen verran aaltoa, että siinä oli hyvä harjoitella laudalle nousua. Mitään surffikoulua rannalla ei järjestetä, mutta laudan sai vuokrattua.
Mistä tietää, että on joulu?
Joulu oli tulossa. Mistä sen tiesi? Hotellin joulukulmasta: Mahdollisimman paljon säihkyviä pukkeja, enkeleitä, lumiukkoja ja tiesmitä viettämässä hirmuisia bileitä palmujen katveessa. Muuten olisimme ehkä tyystin unohtaneet. En ole aivan varma kenen joulumieltä asetelmat palvelevat. Ainakin paikallisen yrityksen työntekijöillä oli tonttulakit päässään ja kova meno vuokraamassaan hotellin yksityisessä juhlatilassa jouluaattona. Näky oli vähän hämmentävä, koska en olettaisi joulun näyttelevän mitään roolia paikallisten elämässä.
Miten me sitten vietimme joulua? Oli ensinnäkin niin mahdoton ajatus edes yrittää päästä siihen omaan joulutunnelmaan, että luovutimme ennen kuin aloitimmekaan. Lapset olivat jo varautuneet siihen itselleen suurimpaan menetykseen, eli pukittomuuteen ja lahjattomuuteen. Siinä mielessä kaikki meni hyvin. Olimme Tuomaksen kanssa hakeneet aatonaattona kylän ainoasta kaupasta, joka myi joitain matkamuistoja, muutaman pienen esineen ja olka-vyölaukut, jotka odottivat poikia heidän herätessään aamulla.
Lapset tyytyivät pieniin yllätyksiinsä. Aattoaamu jatkui visiitillä rescuenorsujen tilalle. Rescuetiloja löytyy ympäri Phuketia, mutta menimme lähimmälle, joka sijaitsi noin kilometrin päässä hotellistamme. Olimme sopineet etukäteen ajan ja neuvotelleet hinnan. Meiltä neljältä puolen päivän visiitti maksoi reilut 4000 bahtia, eli noin 120 euroa. Phuket Elephant Care -niminen tila on ostanut aasian norsunsa sirkuksesta, turistiratsastus- ja työvoimakäytöstä. Päivään kuului eläinten ruokintaa, mutahierontaa ja suikuttamista.
Meitä kaikkia jännitti mennä valtavien norsujen viereen. Ruokinta tapahtui niiden ollessa aidan takana siten, että banaanit ja ruokokasvi ojennettiin kärsän poimittavaksi. Ruoan voi ojentaa myös suoraan suuhun. Tilan nuorimmalla, 9-kuukautisella taaperolla on tapana halata ruokkijaansa pienellä kärsällään samalla, kun ruokaa ojennetaan suuhun. Opimme, että aikuinen norsu syö päivittäin kymmenisen prosenttia painostaan, eli 200-400 kg.
Jännittävin hetki oli, kun hoitajat avasivat portin ja pyysivät jättiläisiä seuraamaan suihkupaikalle. Norsut kulkevat vapaina ohjaajien perässä ja näyttävät tietävän tarkkaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Saimme suihkuttaa norsuja letkulla ja hieroa viilentävää savea niiden nahalle. Norsun nahka tuntuu siltä, miltä näyttääkin: karhealta ja huokoiselta. Oskar ja Iisak eivät lähteneet touhuun mukaan alkuunkaan, vaan seurasivat erikoisia hommia turvallisen etäisyyden päästä. Ymmärrän hyvin. Meitäkin jännitti seistä tuhansia kiloja painavien kärsäkkäiden massiivisten jalkojen vieressä, varsinkin kun ne liikkuivat vähän hamutessaan lähistön pensasapajia.
Jäkeenpäin mietin taas asioita. Toteutuvatko norsujen lajityypillinen hyvinvointi päivittäisten turistiryhmien sählätesssä ympärillä? Tosin hoitajat pitivät ehdottomasti suurinta ääntä, kun he häsläsivät ja tekivät parhaansa varmistaakseen, että maksavat elämyksennälkäiset saisivat myös parhaat mahdolliset kuvat tallennettua kännyköihinsä. Silti, parempi norsujen kai tällaisessa paikassa, kuin sirkuksessa tai työvoimana, eikä rahaa toimintaan saa muualta kuin turisteilta. Jonkin osan sydämestä veivät nuo järkyttävän isot, sympaattiset kärsäkaverit.
Aattoiltana ihmettelimme, mitä kaikkea hotellimme henkilökunta oli keksinyt koristellakseen ravintolan länkkärijuhlakuntoon ja istahdimme nauttimaan thairuokia. Glögin korvasi tuore kookosvesi, punaviinin sijaan maistui kylmä Chang-olut. Sukulaisten joulunviettoon päästiin hetkeksi osallistumaan videopuhelun kautta baarin säkkituolissa löhöillen.
Ristiriitoja paratiisissa
Joulupäivän ohjelmaan kuului retki läheiselle banaanirannalle. Ranta on nimetty sille tyypillisten banaanin muotoisten veneiden perusteella ja säilyi pitkään vain paikallisten tuntemana paratiisina. Rannalle pääsee vain viidakkopolkua pitkin, mikä rajoittaa ehkä kävijöiden määrää. Paikka on edelleen melko rauhallinen. Ja itkettävän kaunis. Muutama yrittäjä on kuitenkin parkkeerannut rannalle juomakojuineen. Ympäristössä on muovi- ja muuta roskaa, josta osa on varmasti ajautunut mereltä, mutta iso osa on epäilemättä rannalla kävijöiden jättämiä. Vihastuttaa erityisesti siksi, että banaaniranta kuuluu laajempaan kansallispuistoalueeseen. Sen läheisyyteen ei ole saanut (ainakaan vielä) rakentaa, mutta toisin on Nai Thonin suhteen, jolle majoituimme. Sekin kuuluu samaan kansallispuistoalueeseen, kuten opimme myöhemmin.
Vanha kaupunki
Nai Thonin jälkeen tuntui mukavalta vaihtelulta siirtyä kaupungin vilinään pariksi päiväksi. Yövyimme keskellä Phuketin vanhaa kaupunkia viehättävässä pienessä hotellissa. Vanha kaupunki miellyttää silmää värikkäine taloineen ja putiikkeineen, joiden ulkoasuun on panostettu joissain tapauksissa absurdinkin paljon. Juuri mitään emme voi silti ostella, koska tilaa pienistä laukuista ei juuri löydy. Löysin silti mekon uudeksi vuodeksi. Pojat ostivat unikaveri-Puuteillensa kaulakorut.
Ihmettelimme temppeleitä, haahuilimme vanhan kaupungin sydämessä ja pähkäilimme, mitä muuta pojat suostuvat syömään, kuin smootheja. Kun löytyi spagettiannoksia tarjoava kahvila, sinne piti päästä useamman kerran. Samaisesta kahvilasta Tuomas sai ehkä huoneenlämmössä säilytetystyä majoneesista mahansa sekaisin.
Niin oli uusi vuosi käsillä ja aika siirtyä satamaan ja Krabin ja Trangin saarille.
