Kolmas vaihtoehto

Kun saimme tiedon kotitaloomme tulevasta putkiremontista, meillä oli kaksi huonoa vaihtoehtoa. Voisimme jäädä asumaan poran jytisyttämää taloa kahden lapsen ja kahden kissan kanssa, käyttää taloyhtiön yhteisiä vessa- ja pesutiloja ja lämmittää eineksiä mikrossa. Tai voisimme asua vuokralla remontin ajan ja maksaa kuluja yhden sijaan kahdesta Tampereella sijaitsevasta asunnosta.

Vai oliko meillä sittenkin kolmas vaihtoehto?

Blogissa seurataan lapsiperheen matkaa maailmalle. Ensimmäisessä osassa kerrotaan päätökseen johtaneista syistä, matkasuunnitelmista ja päättämisen vaikeudesta. Matkalle ovat lähdössä Kissu (43), Tuomas (42), Oskar (8) ja Iisak (5).

Kirjoittaja: Kissu

Maailman pelko

Elokuisena koti-iltana pohdimme Tuomaksen kanssa kysymystä: Mitä varten ihmiset säästävät? Tiesimmekö, mitä varten me säästimme? Meillä on omistusasunto, näkymä lähes kaikkiin lähiön ilmasuuntiin, kaksi sohvaa ja mohairtorkkupeitto, muotoiltu patja, tiskin- ja pyykinpesukone sekä auto.

Minä ja Tuomas olimme pitkään unelmoineet mahdollisuudesta tehdä pidempi ulkomaanmatka lasten kanssa­­­. Oma kuvataiteilijan ammattini olisi sallinut monessakin käänteessä työskentelyn maailmalla, Tuomaksen työt ovat olleet tähän asti sitovampia. Maailma tuntui muuttuneen uhkaavaksi sitten viimeisen lentoreissun ja olin alkanut pelätä kaikkea, mikä matkustamiseen liittyy. Havahduimme kuitenkin siihen, että käsissämme oli yhtäkkiä kaikki unelman toteutumisen edellytykset.

Lapset ovat vielä lapsia ja nauttivat ajoittain niin vanhempiensa kuin toistensa seurasta. Nuorempi lapsi on päiväkodissa ja vanhempi vasta toisella luokalla, joten kotikoulu onnistuisi vielä. Omat opintoni päättyivät juuri enkä ole ehtinyt sitoa itseäni töihin. Tuomas voi hoitaa työvelvollisuutensa etänä. Kotimme putkiremontti on ajamassa meidät ennen pitkää ulos ja ylittämään normaalin budjettimme joka tapauksessa. Ja mikä ihmeellisintä, tilillämme on vielä säästöjä.

Ainut vaihtoehto

On ihmeellistä, kun kahdesta ainoasta vaihtoehdosta tulee kolme yhdessä illassa. Oikeastaan kolmesta vaihtoehdosta tuli yksi. Kun käänsimme keittiön seinäkalenterin viimeisen kesälehden, kirjoitimme joulukuun puolivälin kohdalle Pakoon putkiremonttia. Olimme päättäneet lähteä ulkomaille ennen kuin talostamme tehtäisiin työmaa.

Alun jouluhaikeilun jälkeen ajatus siitä, että pääsisimme pakoon ostaripukkeja ja öisiä kaahailuja hypermarketissa alkoi tuntua hurmiolliselta. Mutta miten selittäisimme lapsille pukkiasian? Pukki ei pääse tulemaan Aasiaan asti. Joku feikkipukki siellä saattaa sekoilla rannalla, mutta siltä ei saa ottaa mitään vastaan.

Olimme saaneet orastavan kuumeen. Ensin uskaltauduimme ajattelemaan, että Aasiaan talvella ja Eurooppaan keväällä. Pian olimme jo Australiassa ja Uudessa Seelannissa, ja kun olimme siellä asti, miksi kääntyä enää takaisin? Yhtäkkiä olimme varaamassa laivalippuja Floridasta Espanjaan.

Oma siivenjälki

Ajattelen vuoroin sitä, miten kohdallemme osui tällainen mahdollisuus, vuoroin sitä, miten älytöntä on lähteä. Mitä kaikkea matkalla voikaan tapahtua, ja mihin kaikkeen voi sairastua? Lisäksi mietin, millä oikeudella olemme lisäämässä Maapallo-nimiseen installaatioon oman jalan- ja siivenjälkemme? Me taputtamassa sinivalkoisten siipien hiilidioksidivanalle. Me sorkkimassa toisten kulttuuriperintöjä ja ryystämässä muiden vesivarantoja.

Oli lokakuun toiseksi viimeinen aamu, kun Oskar seisautti normaalin kouluun, päiväkotiin ja töihin ehtimisen sinkoilun ja vaati tulemaan kotimme parvekkeelle. Voimakas, täydellinen sateenkaari siltautui yli Hervannan peltikattojen. Olimme sittenkin oikealla tiellä: Olisimme hölmöjä, jos emme käyttäisi tätä tilaisuutta.

Buffet-syndrooma

Kun maailma avataan yllättäen eteemme, emme tiedä minne mennä. Viimeksi yöpyessämme hyvässä hotellissa tartuin buffet-aamiaisella palaan ruisleipää. Nyt ei voi käydä niin. Yritin muistaa, mistä haaveilimme silloin, kun oli viimeksi aikaa haaveilla, eli vuorokausi ennen esikoisemme syntymää vuonna 2014.

Tuomas muisti haluavansa opetella surffaamaan. Sitähän voi tehdä esimerkiksi Thaimaassa. Sopi minulle, kunhan ei mentäisi Phuketiin. Phuket on kuitenkin kuulemma juuri se paikka, missä on aaltoa.

Mistä itse unelmoinkaan? Olisi siistiä selvittää, minkälaiseen maahan olisin tupsahtanut, jos olisin kaivanut 12 700 km suoraa tunnelia lapsuudenkotini keittiöstä. Uusi Seelanti on pitkään kuulunut unelmalistalleni. Toisaalta voisimme tavata Australiassa asuvia sukulaisia. Kun lomailimme Tuomaksen kanssa Indonesiassa kymmenisen vuotta sitten, jäin haaveilemaan siitä, että osallistuisin balilaisen perinnemaalaamisen kurssille. Suurin unelmani liittyy aikaan; Että olisi sellainen olo, että on aikaa.

Pisin liukumäki

Lentojen ja majoituksen selaaminen on hommaa, mitä suoritetaan sitten, kun lapset ovat nukahtaneet. Tehtävä on riittävän haastava ja vailla logiikkaa aikuistenkin kesken. Ensimmäiseksi kohteeksemme valikoitui Phuket ja lähtöpäiväksi 14.12. Saarelle sai vielkä kohtuuhintaisia lentoja syykuun lopulla ja siellä pitäisi päästä surffaamaankin. Päätin kestää. Sitä paitsi, turistejahan tässä mitä suurimmassa määrin ollaan.

Kaikkien pyhien ympäristö- ja vastuullisuusmerkintä -kriteerien jälkeen teimme loistavan rajauksen: Lapset rakastavat meitä enemmän, jos valitsemme hotellin pisimmän vesiliukumäen mukaan. 38 korvamerkityn vaihtoehdon jälkeen saimme rajattua hotellit kolmeen vaihtoehtoon.

Eksyin surffaajien ylläpitämälle sivustolle. Phuketissa mahdollisuudet löytää surffaamiseen sopivaa aaltoa joulukuussa yhden prosentin luokkaa, luin surffausvinkeistä. Myöhästyimme surffauskaudesta vain kuusi kuukautta. Yksi unelman toteutuminen tilauksessa kuitenkin.

Saarihyppelyä

En suostunut ajatukseen joulusta liukumäkihotellissa, vaikka joulutunnelmalla ei pitänyt olla tänä vuonna väliä. Matkamme on tarkoitus jatkua Andaman merellä saarelta toiselle kohti Malesiaa. Liukumäkien jälkeen saamme tyytyä edulliseen bungalow-majoitukseen.

Malesian Langkawiin meidän on tarkoitus saapua 9. tammikuuta. Monet Aasian maat näkyvät yhä punaisena kartalla covid-rajoitusten suhteen. Koska emme kaipaa viivytyksiä ja testauksia rajoilla, päätimme valita seuraavan kohteen vihreyden mukaan. Esim. https://go.esky.fi/minne-voi-lentaa -sivuilta voi katsoa ajankohtaiset tiedot maakohtaisista covidirajoitteista. Sivustolla näkyy tummanvihreänä maat, joiden rajalla ei ole mitään rajoituksia, vaaleanvihreällä maat, joissa on joitain rajoituksia ja testauksia sekä punaisella kohteet, jonne ei voi matkustaa ainakaan ilman karanteenia.

Teimme treffit Tuomaksen siskon perheen kanssa Sri Lankalle, joka vielä ensimmäistä lentoamme varateesa oli merkitty covid-kartalle vaaleanvihreänä, mutta vaihtoi juuri sävyä tummanvihreäksi. Se tarkoittaa pientä hyppyä takaisin länteen päin, mutta lienee sen arvoista.

Koska emme osanneet päättää, mitä tehdä Aasian ja Yhdysvaltojen välissä, maksoimme varausmaksun laivamatkalle Floridasta Barcelonaan maaliskuun alussa. Campervan-road trip Californiassa ei olisi hassumpi kokemus. Pohjois-Amerikka näyttää kuitenkin yhä punaista covid-kartalla. Jos rajoitukset eivät hellitä helmi-maaliskuuhun mennessä, voimme kulkea Kanadan tai Etelä-Amerikan kautta, jotka vilkuttavat ainakin tällä hetkellä vihreää valoa. Myös Brasiliasta pääsee laivalla Espanjaan.

Barcelonasta haluamme jatkaa matkaa junalla interreilaten halki Euroopan. Pääsiäiseksi sovimme treffit Firenzen lähelle siskojeni perheiden kanssa. Ja siitä kotiinpäin matka jatkuisi edelleen junalla.

Maailman koulu

Minua jännitti ottaa matkaa puheeksi Oskarin luokanopettajan kanssa. Taisin aloittaa asiamme sanomalla, että haluaisimme lähteä pidemmälle matkalle, vaikka tosiasiassa liput Thaimaahan oli jo varattuna. Opettaja suhtautuikin suunnitelmiimme kannustavasti.

Olimme yhteydessä kaupungin kotiopetusvastaavaan ja asiat käynnistyivät nopeasti. Ottaen huomioon, että oppilaan pidempi poissaolojakso aiheuttaa ylimääräistä työtä luokanopettajan lisäksi koulumme rehtorille ja kuraattorille, olimme ilahtuneita ja kiitollisia kaikkien positiivisesta suhtautumisesta. Koulukuraattori kokoaa toteuttamiskelpoisen reissukoulupaketin, jonka pohjalta autamme Oskaria täyttämään oppivelvollisuutensa.

Tulevatko kissat mukaan?

Yhdysvaltalainen Nellie Bly kiersi maapallon vuonna 1889 matkatavaranaan käsilaukkunsa. Hän kohtasi matkallaan miehen, jolla oli 19 matka-arkullista matkatavaraa. Sijoittuisimme mieluummin Blyn leiriin, mutta aivan käsilaukuilla emme selviytyisi. Päätimme, että matkaan saa ottaa vain sen, mikä kulkee lentokoneessa käsimatkatavarana. Se tarkoittaa cabin-kokoista matkalaukkua sekä pientä reppua tai käsilaukkua, joiden yhteenlaskettu paino on enintään 8 kg. Se ei ole paljon, mutta toisaalta, lennämme kohti kesää ja paksuille talvitamineille tuskin tulee tarvetta.

Mitä pienempi laukku, sitä pidempi pakkaamisaika. Lapset osasivat esittää konkreettisimmat kysymykset myös pakkaamisesta: Tulevatko Mauri ja Kisu-Misu mukaan? Viisivuotiaalle on vaikeaa selittää, mikä kahden pienen kissan mukaan ottamisessa on ongelmallista. Varsinkin kun kahdeksanvuotias tietää, että eläimet voivat kyllä matkustaa lentokoneella.

Joulukalenterin lähtölaskenta

Kun lähtöön oli aikaa 24 päivää, lapset avasivat joulukalentereistaan luukun numero 24. Lapset muistuttavat meitä joka aamu siitä, kuinka monta päivää lähtöömme enää on. Itselläni nousee kylmä hiki otsalle ja toivoisin tontun saapuvan ja hoitavan puolestani aika monta hommaa.

Neljä ja puoli kuukautta ei kuulosta pitkältäkään ajanjaksolta ihmisen elämässä, mutta paljon se aiheuttaa järjestelyjä silloin, kun aikoo viettää sen muualla kuin kotona. Saimme reissukoulun järjestykseen, hyvän varakodin kissoille ja työhuoneelleni alivuokralaisen.

Muistimme onneksi uusia passit ajoissa. Lasten ja omien harrastusten peruminen, terveyteen ja riskien minimointiin liittyvät varautumiset ja hyvä matkavakuutus oli hoidettava. Osoitteensiirto kaverille täytyy tehdä tärkeiden kirjeiden varalta ja auto poistaa vakuutuksesta. Putkiremonttiin valmistautuminen aiheutti kotona monta siirtoa. Sain myös viimein käytyä läpi kaikki pikkusummat, mitä tililtä karkaa kuukausittain erinäisiin päälle unohtuneisiin suoratoisto- ja muihin palveluihin.

Nyt lähtöön on päivä aikaa. Lapset ovat avanneet joulukalenteriestaan luukun numero 2. Olemme lasten isovanhempien luona Karjalohjalla ottamassa ilon irti tämän vuoden ainokaisiksi jäävistä talvipäivistämme. Lunta todellakin näyttäisi tulleen jo yhden talven edestä.

Laukut on melkein pakattuna ja melkein sallitun painon (8 kg/nenä) rajoissa.