kristiina.ilander9.3. oli se päivämäärä, joka oli yhtenä ainoista kalenterissamme jo matkaan lähtiessämme joulukuussa. Vaihtoehto lentämiselle houkutteli meidät varmistamaan paikkamme kerran keväässä USA:sta Eurooppaan matkaavalle Symphony of the Seas -ökyristelilijälle. Maailman suurin merillä oleva laiva oli lähdössä 12 päivän Atlantin ylitysmatkalle seilaamaan kesäkauden Välimerellä. Olimme kuulemma myös rikkomassa ennätystä: suurin määrä ihmisiä kerralla ylittämässä Atlantia.
Aamulla lähdimme mukavasta Savannas-leiristämme ajelemaan kohti Miamia, jonne lainakaravaanimme oli määrä palauttaa. Sen jälkeen olisi ehdittävä satamaan ja jättiristeilijän kyytiin myöhään iltapäivällä. Auton lopputarkastuksessa ilmeni hämminkiä, kun auton markiisin rullausmekanismi näytti olevan ministi vaurioitunut. Emme olleet itse huomanneet kuvata autoa lähtiessä, kuten ammattikaravaanarit olisivat tehneet. Meillä ei siis ollut mitään näyttöä siitä, että vika ei ollut meidän aiheuttama. Saimme kuitenkin onneksi lähteä ilman lisämaksuja.
Kun taksi jätti meidät laivan eteen satamaan ja kaahasi tiehensä, huomasimme, että Oskarin pikkulaukku jäi auton lattialle. Sinne menivät vesikamera ja lompakko. Mutta ehdimme Symphony of the Seas -jättiläisen kyytiin, joten emme jaksaneet kovin kauaa murehtia meren toiselle puolelle jäävää laukkua. Kun olimme esittäneet negatiiviset koronatestitulokset ja passit, purteen nouseminen sujui ihmeen jouhevasti ja suuremmitta jonoitta. Olihan se… aikamoista. Katselimme Miamin satamaa laivan kannelta ja yritimme ymmärtää, missä olimme. 12 päivää kestävä merimatkamme oli alkamassa.
Lipun hintaan sisältyi kaikki ateriat, ellei sitten olisi halunnut syödä jossain laivan monista erikseen maksavista ravintoloista. Diiliin sisältyvissäkin ravintoloissa löytyi vaihtoehtoja kahdesta buffet -meiningillä toimivasta ravintolasta fine diningiin. Joka päivälle oli myös monenlaista ilmaista showviihdykettä, kuten musikaaleja, luistelunäytöksiä, vesiteatteria, stand upia ja elokuvia. Lisäksi oli karuselli, jättiliukumäki, zipline, pelihuoneita, seinäkiipeilyalue, kuntosali, juoksurata ja ohjattuja liikuntatunteja. Kaikki kuului pakettiin. Ainoastaan alkoholijuomat piti kustantaa erikseen.
Lapsille parasta oli vesipuisto pitkine liukumäkineen. En ole itse ollut koskaan risteilyfani, enkä tullut käännytetyksi nytkään. Nautin eniten porealtaissa lillumisesta ja aurinkoisen meren katselusta.
Pari kertaa pääsimme myös poreilemaan aikuisten allasosastoon koktailien kera, kun saimme lahjottua lapset hoitopaikkaan. Ilmaista lastenhoitoa olisi ollut tarjolla joka päivä. Ensimmäisellä kerralla lapset menivät ihan mielellään siinä toivossa, että pääsisivät pelaamaan pleikkaa. Pelihetki oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi, kun ohjaajat yhyttivät lapset yhteiseen toimintaan. Tästä ja ehkä yhteisen kielen puuttumisesta suivaantuneet oli seuraavalla kerralla lahjottava hoitopaikkaan.
Laivalla tapaa mielenkiintoisia tyyppejä, ja paljon risteilyfaneja. Matkustajia oli yhteensä noin seitsemäntuhatta, joista viitisentuhatta oli asiakkaita. Siihen mahtui yhdeksän suomalaistakin, tiesi joku tapaamamme kotimainen kertoa. Siihen mahtui myös risteilyn mielenkiintoisin ryhmä; eläkeläissurffajat, jotka viettivät kaikki päivät surffaussimulaattoriin jonottaen ja toisiaan kannustaen. Tuomas pääsi tähän kultajengiin, ainakin kokelasjäseneksi, kunhan oli malttanut jonottaa ensin monet kerrat, kaatunut simulaattorissa kerta toisensa perään ja lopulta pysynyt pystyssä riittävän kauan. Palkinnoksi hän sai kerhorannekkeen.
Kaikkeen voi kyllästyä. Itse olin jo puolessa välissä matkaa melko kypsä jättämään laivan. Kaiken ylenpalttisuus – ruoan, viihteen, aktiviteettien, ihmisten – alkoi pursuta korvista. Lapset taas olisivat voineet ehkä jatkaa pidempäänkin.
Kymmenen meripäivän jälkeen saavuimme ensimmäisen kerran maihin Malagassa, missä sai poistua laivasta päiväksi. Kävimme kävelykierroksella kivassa Malagan vanhassa kaupungissa.
Tuntui ihanalta ja niin tutulta olla Euroopassa, vanhassa mukulakivikaupungissa kapeine kujineen, hyvää ruokaa tarjoilevine ravinoloineen. Sää oli keväisen lämmin. Seuraavan aamun pysähdys oli Valenciassa ja teimme jälleen päiväretken keskustaan.
Saavuimme viimeiseen satamaan Barcelonaan 21.3. Aurinko paistoi.
